Norsulla on nyt korvat päässä ja käpälät valmistuvat kovaa vauhtia.

Yö meni sitten taas valvoessa. Sain kälyltäni jokin aika sitten sellaisen cd:n joka on tehty meikäläisiä elikkäs unettomia varten: Delta Sleep System. Pitäisi vaikuttaa aivoihin unettavasti. Tottahan sitä kokeilin ja olihan se ihan mielenkiintoista, suorastaan avaruudellista musisointia mutta...

Ei mitään. Houkuttelin Miekkosen aamusella yksipyöräilemään valvotun yön kunniaksi ja olihan hauskaa taiteilla yhdellä pyörällä, pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli jo pari vuotta joten jännitti ensimmäisellä kerralla ihan mahdottomasti päästää tolpasta irti ja lähteä polkemaan! Ja ihan hyytelöksi veti nopeasti. Laji kun vaatii kokovartalolihaksiston käyttöä ja hillittömän keskittymisen ainakin meikäläiseltä. Mutta karisivathan unettomuuspölyt silmäkulmista kummasti ja veti naamaa niin hymyyn niin hymyyn että! Pitkä valvomisputki kun meinaa helposti viedä ilolta terän mutta koitan estellä moista jos se vain on mahdollista. Tänään se oli. Vaaniva surumielisyys jäi terveyskeskuksen parkkipaikalle joka on pyhäpäivänä mitä mainioin paikka yksipyöräiyyn! Sitäpaitsi tänään on sunnuntai. Päivistä parhain.

Pari päivää sitten hain kirjastosta "Neulelelut"- opuksen ja rupesin toteuttamaan norsuohjetta. Ohjeen norsu on harmaa, omani vaaleanpunainen. Jossakin vaiheessa huomasin että lanka (vaaleanpunainen Huopanen) jonka ajattelin riittävän koko otukseen loppuukin pahasti kesken- norsusta on kasvamassa varsinainen Jumbo! Jouduin ostamaan lankaa lisää, mikä sotii täydellisesti vastoin ideaani päästä eroon vanhoista langoista! Mutta kun olin neulonut jo lähes kerän verran, en halunnut purkaa ...

Näyttää siltä että käyttämäni lanka on huomattavasti paksumpaa kuin ohjeen lanka ja jos en olisi neulonut vartaloa 30 kerrosta ja päätä 20 vähemmän kuin ohjeessa sanotaan joutuisin ostamaan lankakeriä lisää varmaan kolme!

Nyt kun kroppa ja pää kärsineen on tehty en voi, en yksinkertaisesti voi, jättää tekelettä kesken vaikka tulos ei ole lainkaan samanlainen kuin ohjeen kuvassa. Voi hyvät hyssykät sentään. Tuohon päähän on saatava äkkiä korvat!

Tänään on ollut 'miksipäivä'. Olen tuijottanut tyhjyyteen miettien muun muassa seuraavanlaisia asioita:

"Miksi elän? Mitä elämällä pitäisi tehdä? Miten? Teenkö asoita joista on muille iloa? Pitääkö tehdä enemmän? Millä mallilla ihmissuhteeni ovat? Aiheutanko kärsimystä jollekin? Saanko sanotuksi sen mitä haluan sanoa? Osaanko vaieta silloin kun olisi parasta..."

Kysymykset pulpahtelevat mieleen joskus, harvakseltaan, kerran parissa vuodessa, vaietakseen ja siirtyäkseen syrjään jotta voisin taas elää vastauksia.

Talvella ihmettelin että mitähän tekisi kaikella sillä lankamäärällä jota on tullut hankittua. Kesän kynnyksellä sitten iski kummallinen ajatus: loihdinpa langoista nukkeja ja olioita!

Jännä juttu miten mukavaa puikkojen kilisteleminen on vaikka ei mitään kunnollista jälkeä saakaan aikaan. On suorastaan ilo saatella loppuun ihan omin käsin tehty...lankailu. Jännittävää alkaa luoda silmukoita kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää!

Otin puolihuolimattomasti kuvia valmistuneista yksilöistä. Katsotaan saako niistä mitään tolkkua.

Tässä ensimmäiseni. Nukke on vähän pää kenossa mutta oikeastaan se kuuluu tyypin olemukseen. Sillä on suttuinen suu ja se näyttää suorastaan erittäin vapaamieliseltä :

Seuraava nukke onkin selvästi kiltimpää sorttimenttia:

Sitten kokeilinkin eläimentapaista. Se saattaa olla possu mutta ihan yhtä hyvin se voi olla humanoidikin:

Sitten syntyi koira vaikka lehmää olin tekevinäni:

Kokeilin jälleen lehmää mutta ei. Jänikseltä tämä ennemmin näyttää:

Taisi syntyä tämä viimeinen jalkapallohuuman aikaan:

Nyt näyttäisi siltä että seuraava on jonkun sorttinen tonttu. Mutta ei sitä vielä tiedä...

Nyt ei satu enää, vähän vain pistää oikean kyljen alapuolella. Kyllä on ihanaa kun ei satu!

Soitin eilen kirurgian polille kysyäkseni oliko lähetteeni saapunut. Olihan se ja ajankin olin jo saanut laboratoriokokeisiin ja lääkärille jonka tapaisin 13.8. Nielaisin ja kysyin että olihan lähetteessä tieto että asiallani on kiire, olen lyhyen ajan sisällä jo kahdesti kipujen kanssa juossut päivystyksessä. Oli kyllä tiedossa ja aika on siis 13.8. Puhelun jälkeen kerroin Miekkoselle että pitäisi odottaa muutama viikko ennen lääkärille pääsyä. Miekkonen kysyi että olisiko lääkäriaikaa saanut aikaisemmin. Sanoin että en tiedä. Miekkonen siihen että kysyitkö. Minä että en kysynyt. Miekkonen että miksi et... Minä että voi saakutin saakuti!

Soitin polille uudestaan ja tiedustelin ponnekkaasti että pääsisinkö aikaisemmin kun en oikein kestäsi uutta kipukohtautta  ja edellinenkään ei ole kokonaan poistunut... Kas vain, sain ajan 6.8. eli kokonaisen viikon aikaisemmin!

Sitten matemaattisiin asioihin. Kaikki mihin liittyy numeroita on minulle vaikeaa. Kaikki. Tänään menin kahdenkymmenen euron setelin kanssa kaupan palvelutiskille ja pyysin ystävällisesti vaihtamaan setelini kahdeksi kymmenen- ja kahdeksi viiden euron seteleiksi. Ei onnistunut. Hauskinta tilanteessa on se että nainen tiskin toisella puolella saattoi luulla että yritin vasiten lyödä rahoiksi kuten entisajan itäblogin maiden rahanvaihtajat konsanaan!