Miten hyvää lämpö tekeekään hauraalle ihmiselle, väsyneelle matkaajalle. Saa laskeutumaan nurmelle, painamaan posken pehmeää maata vasten- levollisesti.

Minun rakkaallani on lämpimät silmät ja peloton sydän.

Nimittäin aurinko. Varmaan vilustuin tänään istuskellessani auringon hyväilyssä mutta ah niin viileän tuulen viimassa. Viis siitä jos vilustuin. Olenhan jo valmiiksi sairaslomalla. Heh.

Nukahdin aamulla seitsemän aikaan ja havahduin kymmenen maissa hereille. Yö oli pitkä- ei jaksanut lukea, ei kuljeskella, ei katsella teeveetä, ei kuunnella musiikkia, ei maata, ei istua...huhhuh! Mutta muutama tunti hörvähdystä ja heti olo tokeni. Ollaan jo pesty auto ja käyty kaupassa, auringossa istuskelun päälle. Pesaisin yhden pienen ikkunankin sekä koneellisen pyykkiä ja kohta ei muuta kuin ruoan laittoon.

Katsoimme lännenelokuvaa eilen illalla. Se oli yllättävän hyvä vaikka epäilyni oli suuri Kurt Russelin näytellessä pääosaa. Elokuvassa oli yksi todella kaunis repliikki joka meni suurin piirtein näin: Katsokaa noita tähtiä. Niitä on miljoonia ja miljoonia. Ajatella että Jumala on noiden kaikkien lisäksi luonut myös minut. Se on itseasiassa aika imartelevaa.

Lämpöistä ja valoisaa alkavaa viikkoa kaikille!

134.  TULI

Tunnen kuinka sydämeni lyönnit kiihtyvät, katseeni sumenee ja mieleni maisema muuttuu yönsiniseksi. Raivo kuplii sisälläni mutta nielen sen- kokonaisena. Kurkkuun se hetkeksi jämähtää mutta nielen silti! Katsoit tuota naista, kyllä minä näin. Katsoit vaikka minä olen tässä vieressäsi. Miten halpamaista, miten nöyryyttävää! Minulla ei ole tuollaista vartaloa mutta täytyykö sinun julkisesti häväistä minut tällä tavalla? Käteni puristuvat nyrkkiin muuttuen valkoisiksi ja kylmiksi. Miksi en riitä sinulle? Miksi minä en täytä kaikkia tarpeitasi? Et rakasta minua. Sanot toisin mutta se ei merkitse mitään, ei mitään! Teot merkitsevät ja minä näen jatkuvasti miten katseesi hakeutuu kauniisiin naisiin! Vihaan sinua! Mitä? Aijjaaha. Nyt ostetaan iltapäivälehti. Se jossa on puolialaston nainen loppusivuilla. Koko ruumiini tärisee kylmyytesi edessä. Olet julma, julmempi kuin kukaan! Miksi kohtelet minua näin? Miksi olet kanssani kun kerran muut naiset kiehtovat enemmän? Mitä? Pullakahvit? Niin kuin ei mitään? Ei voi olla totta! Miten alhaista... En ota perkele sitä pullaa, en vaikka maa minut nielisi. Pidä pullasi ja anna mun olla!

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää (ihan kuin Oscar- puhe!) kaikkia kommentoijia edellisessä postauksessa!

Niin on kova väsymys päällä että en jaksa oikein kirjoittaa enkä kauheasti lukeakaan. Mutta kunhan tästä taas saan unen päästä kiinni niin vot!

Moni on jo varmaan juhannustouhuissaan ja toivotankin suloista kesäjuhlaa ja jos ei muuten ole lämmintä niin lämmintä mieltä kuitenkin ja poutapilviä tietenkin!

Ai niin! En ollut irtisanottujen joukossa!